Niitty

Nyt pitää perustaa niittyjä! Jos olisikin koko piha niittyä jota ei tarvisi mitenkään erityisesti hoitaa, kukat vain kukkisivat ja kimalaiset pörräisivät. Piti ihan tilata siemeniäkin. Ja sitten vain sitä niittyä perustamaan.

Internettihän se on toiseksi paras konsti tiedonkeruuseen. (Paras on tietysti kysyä sisarilta ja äitiltä, ne tietää ihan kaikki ja jos ei tiedä niin ne keksii.) Rajuin ohje oli ruiskuttaa glyfosaatilla koko alue, muokata, kalkita ja ripotella siemenet. Kuulostaa kyllä aika karsealta. Maanviljelijänä en mitenkään fanaattisesti vastusta kemikaaleja. Niille on paikkansa peltoviljelyssä kun tavoitelllaan maksimaalisia satoja. Mutta niitylle ne eivät  mielestäni kuuluu. Että jos vähän rauhallisemmin lähdetään liikkeelle. Lähtökohta meidän pihassa on tosi hyvä. Alaa on vajaa hehtaari ja ruohonleikkuri ei ole kovassa käytössä. Nurmikko on itsestään kasvanutta "rikkaruohoa". Ehkä timoteita on vähän nakeltu. Eli juolaa kasvaa ja voikukkia. Mutta myös paljon muuta. Puolet pihasta on ollut välillä hevoslaitumena kuitenkin niin, ettei sitä ole liikalaidunnettu, eli mustalle maalle poljettu. Ponit olivat myös niin viisaita että niillä oli ihan oma vessanurkkaus jossa kasvaa nyt sitten nokkosta ja koiranputkea lannnoitevesiä varten.

Oikestaan meidän piha on jo valmista niittyä. Maa on karkeaa hietaa, tosi kuivaa. Etupihalla kasvaa pääkasvina voikukka ja piharatamo. Ihan parhaat paraatinurmikko kasvit. Tällä puolen pihaa välillä ulkoilutetaan ruohonleikkuria, mutta ei siinä kyllä kovin pitkä "nurmikko" koskaan ole, kun siinä juostaan ja ajetaan mopoilla. Sitten se oikeampi niitty on toisella puolen taloa. Siellä kasvaa ainaski koiranputkea, siankärsämöä, syysmaitiaista, lehtosinilatvaa, syysasteria ja pietaryrttiä. Ja paljon muita peltorikkaruohoja. Nyt vain niitä vaalimaan! Mutta olisi kiva saada vielä rikkaampi lajisto, niinpä kylvän siemeniä ihan pussistakin. Niin ja sitä juolaa kasvaa, mutta ei ihan joka paikassa. Osa kenturasta on niin kuivaa ettei siinä edes juola kasva.

Sammalta on paljon. Mutta se on aika kivan näköistä jos katsoo tarkkaan. 

Näin hienot rimpulat kasvaa sammalesta.

Sammalta tosiaan on paljon. Kai maa on niin hapanta. Niinpä kaivelin muutaman laikun ihan mullalle ja muutamasta kohdasta raavin rautaharavalla sammalet pois. Levitin tuhkaa. Käsittääkseni sammal on happaman maan ystävä. Jos se tuhka vähän hillitsisi ja antaisi tilaa niille kukille. Näihin laikkuihin ja raavittuihin kohtiin kylvin valmista niittyseosta.

Tälviisiin on raavittu maata. Tässä oli vähän meininki että jos kärsämöt ja maitikit haluavat jatkaa kasvua niin ihan vapaasti. Mutta vähän olisi multaakin näkyvissä jos muutkin siemenet haluavat tilaisuuden. 

Tuota kuivaa seosta nyt kylvin.

Täsä tää niitty sitte on.

Tässä sama niitty kesällä. Tämä pää on rehevämpää.

Nyt vain odotellaan että kukat kasvavat ja sitten niitellään ainakin rehevimpiä kasvustoja. Paitsi että niittäminen on aika työlästä, että pääsiskö helpommalla jos olisi pari ponia...

Ja sitten jos menee ihan lörinäksi niin onhan mulla 30 hehtaaria näitä luonnonlaitumia. Käypi sitten sieltä kukat poimimassa.