Niittykatsaus

 Nyt että kyllä mitenkään arvaa miten niityn kanssa kävi! No silleen kävi että unohdin koko niityn. Koko kesä tehtiin rehua ja pyydystettiin karanneita sonneja ja keräiltiin laitumilta vasikoita, eli samaa mitä nyt varmaan kaikki muutkin kesäisin harrastelevat. Ensimmäiset lumetkin satoi ja suli, lehdet on tippunut ja ruoho rupeaa olemaan aika ruskeaa. Ja minä en yhtään tiedä kasvoiko ne niittykukat vai ei, kun en muistanut käydä katsomassa. Enkä kyllä jaksanut niittää. No tuleehan se ensi kesä.

Tämmöisiä kukkia kasvoi kuitenkin pellossa.

 

Ja tämmöisiä sonneja toisessa pellossa.

Niitty

Nyt pitää perustaa niittyjä! Jos olisikin koko piha niittyä jota ei tarvisi mitenkään erityisesti hoitaa, kukat vain kukkisivat ja kimalaiset pörräisivät. Piti ihan tilata siemeniäkin. Ja sitten vain sitä niittyä perustamaan.

Internettihän se on toiseksi paras konsti tiedonkeruuseen. (Paras on tietysti kysyä sisarilta ja äitiltä, ne tietää ihan kaikki ja jos ei tiedä niin ne keksii.) Rajuin ohje oli ruiskuttaa glyfosaatilla koko alue, muokata, kalkita ja ripotella siemenet. Kuulostaa kyllä aika karsealta. Maanviljelijänä en mitenkään fanaattisesti vastusta kemikaaleja. Niille on paikkansa peltoviljelyssä kun tavoitelllaan maksimaalisia satoja. Mutta niitylle ne eivät  mielestäni kuuluu. Että jos vähän rauhallisemmin lähdetään liikkeelle. Lähtökohta meidän pihassa on tosi hyvä. Alaa on vajaa hehtaari ja ruohonleikkuri ei ole kovassa käytössä. Nurmikko on itsestään kasvanutta "rikkaruohoa". Ehkä timoteita on vähän nakeltu. Eli juolaa kasvaa ja voikukkia. Mutta myös paljon muuta. Puolet pihasta on ollut välillä hevoslaitumena kuitenkin niin, ettei sitä ole liikalaidunnettu, eli mustalle maalle poljettu. Ponit olivat myös niin viisaita että niillä oli ihan oma vessanurkkaus jossa kasvaa nyt sitten nokkosta ja koiranputkea lannnoitevesiä varten.

Oikestaan meidän piha on jo valmista niittyä. Maa on karkeaa hietaa, tosi kuivaa. Etupihalla kasvaa pääkasvina voikukka ja piharatamo. Ihan parhaat paraatinurmikko kasvit. Tällä puolen pihaa välillä ulkoilutetaan ruohonleikkuria, mutta ei siinä kyllä kovin pitkä "nurmikko" koskaan ole, kun siinä juostaan ja ajetaan mopoilla. Sitten se oikeampi niitty on toisella puolen taloa. Siellä kasvaa ainaski koiranputkea, siankärsämöä, syysmaitiaista, lehtosinilatvaa, syysasteria ja pietaryrttiä. Ja paljon muita peltorikkaruohoja. Nyt vain niitä vaalimaan! Mutta olisi kiva saada vielä rikkaampi lajisto, niinpä kylvän siemeniä ihan pussistakin. Niin ja sitä juolaa kasvaa, mutta ei ihan joka paikassa. Osa kenturasta on niin kuivaa ettei siinä edes juola kasva.

Sammalta on paljon. Mutta se on aika kivan näköistä jos katsoo tarkkaan. 

Näin hienot rimpulat kasvaa sammalesta.

Sammalta tosiaan on paljon. Kai maa on niin hapanta. Niinpä kaivelin muutaman laikun ihan mullalle ja muutamasta kohdasta raavin rautaharavalla sammalet pois. Levitin tuhkaa. Käsittääkseni sammal on happaman maan ystävä. Jos se tuhka vähän hillitsisi ja antaisi tilaa niille kukille. Näihin laikkuihin ja raavittuihin kohtiin kylvin valmista niittyseosta.

Tälviisiin on raavittu maata. Tässä oli vähän meininki että jos kärsämöt ja maitikit haluavat jatkaa kasvua niin ihan vapaasti. Mutta vähän olisi multaakin näkyvissä jos muutkin siemenet haluavat tilaisuuden. 

Tuota kuivaa seosta nyt kylvin.

Täsä tää niitty sitte on.

Tässä sama niitty kesällä. Tämä pää on rehevämpää.

Nyt vain odotellaan että kukat kasvavat ja sitten niitellään ainakin rehevimpiä kasvustoja. Paitsi että niittäminen on aika työlästä, että pääsiskö helpommalla jos olisi pari ponia...

Ja sitten jos menee ihan lörinäksi niin onhan mulla 30 hehtaaria näitä luonnonlaitumia. Käypi sitten sieltä kukat poimimassa.  

Kurpitsalyhdyt

Tämmöisiä muuten tuli kurpitsoistamme kaiverrettuna

Pöllön tein itse Eeron kanssa, keskimmäinen on Laurin kaivertama naama (kurpitsa Antin) ja oikeanpuoleinen on Jannen luomus.

Kantoliinailukeeppi

Tilasin loppukesästä kestovaippakaupan alesta mamalila/mamaponcho-kantoliinailutakin, ihanan villakankaisen viininpunaisen. Semmonen vika siinä vain on, että vauvan pääntiessä ei ole minkäänlaista kaulusta, joten tarvitaan hyvä kauluri ettei tuule suoraan niskaan. Silloin kun isommat pojat oli pieniä, minulla oli itsetuunatun kantotakkini kanssa tsi-tuplakauluri, samantyyppinen kuin esimerkiksi tämä Myllymuksujen myymä, mutta uuden takkini kanssa on käytännöllisempää, että molemmilla on omat.

Kudoin tämän keepin Hjertegarnin Incawoolista, joka on ihanan paksua ja pehmeää, löysäkierteistä 100 % villalankaa. (Voisi toimia vaippapöksyissäkin?) Aloitin alhaalta, loin silmämääräisesti sopivan määrän silmukoita ja aloin neuloa siksak-kuviota, jota kaventelin sopivin väliajoin. Koska vauvalla ei ole juurikaan kaulaa, mutta sen sijaan monta leukaa, neuloin pääntien lyhennetyillä kierroksilla siten, että se jäi edestä matalaksi ja niskaan tuli korkeutta enemmän.

Kierroksen vaihtumiskohta jäi vahingossa eteen. En viitsinyt alkaa sitä korjaamaan ja hyvä niin - hoksasin jossain vaiheessa että tässä tapauksessa etupuoli onkin se joka jää piiloon. Värit on poimittu Kettusen tyttöjen vanhasta villahaalarista. Lankaa jäi yli niin että taidan tehdä vielä pipon.

Kurpitsajuhla

Kurpitsat kaiverrettiin eilen, ja sisukset ovat nyt tässä:

Siinä on kurpitsapiirakka, ohje Arla-keittiöstä (Maitotuotteet Valion, toim. huom.). Isoin purkki vasemmalla on hillottua kurpitsaa, johon katsoin mallia täältä. Hillosin ne kimpaleet, joista sain leikattua kuutioita.

Ohuet siipaleet ja muun mössön keitin hilloksi. Keitin kurpitsaa (n. 2,5 kg) ensin mahdollisimman vähän veden kanssa pehmeäksi, soseutin ja kippasin pussillisen hillosokeria sekaan. Sitten vasta maistoin ja totesin että vähempikin sokeri olisi riittänyt, tuli tosi makeaa. Lisäsin mausteeksi kanelia ja inkivääriä, heitin kattilaan vielä pussinlopullisen pakastimesta löytyneitä puolukoita ja keitin vielä kymmenisen minuuttia. Puolukoita olisi saanut olla enemmänkin, luultavasti liika makeus olisi taittunut niillä. Vaan ei siitä nytkään ihan pahaa tullut.

Yövaippoja

Harso on vallan erinomainen vaippa: taipuisa, kiristämätön ja nopeasti kuivuva. Päivällä kotioloissa villahousujen kera ihan ykkönen 3 kk ikäisellä vauvalla. Yöksi ja reissuoloihin, kun vaippaa ei vaihdeta yhtä tiuhaan, kuivapintaisempi vaippa on kuitenkin mielestäni parempi. Ryppy on kasvanut sellaista vauhtia että vanhat yövaipat ovat jääneet pieneksi, joten tein muutaman täyttövaipan uuden kaapin perälle säilötyistä kankaista. Kaavana käytin ikivanhaa Igu*Lee -sisävaippaa, josta kuminauhat ovat plörähtäneet.

Vihreä-keltaiset ovat Maaemon kangasaitasta aikanaan tilattua paksua luomucollegea. (Koko kauppaa ei taida enää olla olemassa.) Ompelin vihreän kankaan lisäimuksi keltaisen ulkopuolelle. Oranssiraitaisen joustofroteen sain kaverilta, myös siitä tehdyssä vaipassa on lisäkerroksena vihreää collegea, mutta piilossa sisäpuolella. Kaikissa vaipoissa sisäpinta on luonnonvalkoista fleeceä, joka tuntuu ihoa vasten kuivalta. Täyttöaukko on edessä.

Paksun yövaipan päälle tarvitaan villahousut, joissa on vähän lahkeita ja kainaloihin asti ylettyvä vyötärö. Nämä on tehty ihan viimeisistä lofteista. Katsoin mallia saamistani neulotuista pöksyistä, joissa on haarakiila, mutta muutin mallia vähän. Mallipöksyt ovat samanlaiset edestä ja takaa, näihin neuloin takapuolen leveämmäksi, eli aloitin kiilalisäykset muutamaa kerrosta aikaisemmin. Ylimääräiset silmukat kavensin pois lahkeissa. Tuli aika hyvät, taidan tehdä vielä parit matalavyötäröisemmät päiväkäyttöön kunhan saan lankaa. Kalajoella on markkinat viikonloppuna, jospa sieltä löytyisi vaikka Nivalan tilan hahtuvaa.

Kurpitsat

Lapset olivat keväällä koulussa kylväneet kurpitsantaimia, ja toivat ne kotiin toukokuussa. Kasvatettiin lavassa, jossa oli pohjimmaisena n. 30 cm kerros lehmänlantaa ja olkea ja sen päällä kymmenen säkkiä Biolanin mustaa multaa. Tässä lopputulos: suurimmalla painoa vähän yli 10 kg, keskikokoisella reilut 8 kg ja pienintä ei saatu punnittua kun henkilövaaka ei antanut tulosta, mutta 5 kg keittiövaaka ei riittänyt.

Näistä ei tullutkaan amerikkalaisen halloween-kurpitsan värisiä oransseja, vaan tällaisia hailukoita. En tiedä, ovatko vielä raakoja vai onko tämä lajike vaan tämmöinen.