Viides päivä: onneksi leipää saa kaupastakin

Eilen aamulla otin taikinan jääkaapista ja pyöräyttelin kolmeksi pitkulaiseksi leiväksi jotka jätin pöydälle. Ensin näytti että jääkaappi oli tappanut taikinan kokonaan, mitään ei tapahtunut.

Jossain vaiheessa iltapäivää leivissä pystyi hyvällä mielikuvituksella näkemään kohoamisen - tai ainakin leviämisen - merkkejä. Bänditreenien jälkeen puoli kahdeksan aikaan ajattelin laittaa uunin lämpiämään siltä varalta että saankin leivät paistettua. Uuni oli valmis vähän ennen yhtätoista. Mittari näytti noin 250 astetta, pudotin hiilet, tuuppasin leivät arinalle ja unohduin facebookiin ja erinäisiin nettikauppoihin.

Huono idea.

Uunin lämpö olikin noussut vielä ja tunteroisen paistoaikakin taisi olla vähän liikaa. Olotila oli jokseenkin hysteerinen, yhtä lähellä oli nauru ja itku.

Kuten sanottu, onneksi meidän ravitsemus ei ole näistä leivistä kiinni. Otin loput juuret pois jääkaapista, lisäsin vettä ja jauhoja ja jätin lopuksi yöksi huoneenlämpöön. Aamulla purkki kupli taas, joten kaadoin suurimman osan kulhoon, lisäsin jauhoja, vettä ja siirappia ja sekoitin löysän taikinan alun jonka jätin tällä kertaa huoneenlämpöön tekeytymään. Jatkoa seuraa.

Neljäs päivä: taikina

Juuri kuplii iloisesti, joten siirryin seuraavaan vaiheeseen. Tein taikinan, johon laitoin neljä desiä vettä, Pirkka luomukaurahiutaleita, Liperin myllyn luomuvehnäjauhoja, Pirkka luomuvehnä- ja grahamjauhoja, auringonkukansiemeniä, reilun teelusikallisen (meri)suolaa ja suurimman osan siitä juuresta. Noin monien eri jauhojen käyttäminen ei lienetarpeellista, mutta mulle oli noita pussinloppuja kertynyt. Loput juuret jätin purkkiin ja laitoin jääkaappiin odottamaan seuraavaa yritystä.

Nyt tämä taikina on vielä pöydällä, mutta ajattelin nostaa jääkaappiin yöksi, jos mahtuu.

Kolmas päivä: kuplii

Juuressa on selvästi eloa! Haju ei edelleenkään miellytä, ehkä se on se omena joka sieltä puskee liikaa läpi. Sekoitan pakkaa ja lisään soosiin vajaan desin ruisjauhoja (Myllärin Luomu) ja vähän vettä. Kansi kiinni ja takaisin jääkaapin päälle.

Hapanjuuri: toinen päivä

Juuren ulkonäkö ei ole juuri muuttunut, mutta haju on miedon epämiellyttävä. Koostumus ei mielestäni ollut puuromainen, kuten ideaalitapauksessa, vaan vellimäinen. Lisäsin vajaan desin jauhoja ja tilkan vettä. Nostin purkin jääkaapin päälle toivoen siellä olevan sopiva lämpötila.

Leipäpä juuri

Vapaaviikon kunniaksi ajattelin leipoa leipää pitkän kaavan kautta. Hyvällä tuurilla saan viikonloppuna sen leivän tehtyä. Olen joskus aiemminkin tehnyt hapanjuuren ja jonkun aikaa se toimikin mutta lopulta se unohtui jääkaappiin vähän liian pitkäksi aikaa ja niin. Se oli sen lorun loppu. Sitten olen taas leiponut kaupan hiivalla sen mitä olen leiponut eli en kovinkaan paljon.

Eihän tämä periaatteessa mitään avaruustiedettä ole vaan sitä mitä ihmiset ovat osanneet tehdä jo kauan ennen kuin hiivan (Saccharomyces cerevisiae) mikroskooppinen rakenne ja dna:n emäsjärjestys oli selvitetty. Vaan kun hetken selailee nettiä niin alkaa tuntua että no jopas onkin vaikeaa ja tähän kyllä ryhtyvät vain tosi ruokahifistelijät.

Yksinkertaisimmillaanhan se on vettä ja jauhoja. Minä aattelin pelata varman päälle ja tein näin:

Raastoin pienen kotimaisen omenan purkkiin.
Lisäsin vajaan desin kädenlämpöistä vettä ja reilun desin Pirkka luomuvehnäjauhoja.
Laitoin purkin kannen kiinni ja jätin pöydälle.

Nyt vaan odotellaan.

Muutamia sivuja joista hain inspiraatiota:

Jauhot suussa: Hapanjuuri
hs.fi/ruoka: Ja kuudentena päivänä valmistuu leipä
maku.fi: Vehnä-hapanjuuri

Työmaan maisemia

Hiljaa virtaa Kalajoki

Lakeuren risti

Sunnnuntaipäivää vietimme Ilmajoella lego-rakennustapahtumassa. Paljon oli hienoja teoksia, muun muassa tämä.

Uusi mikseri

Kyllä me osataan sitä käyttää!

Jumitus

Villasukkavaihdokkaat

Harmaan päivän iloksi sain vaippaseurakunnan villasukkavaihdossa viininpunaiset piirakkasukat. Kiitos lähettäjälle! Omat ovat vielä puolitiessään, kuva tulee kunhan valmistuvat.

Jästipäät

Kotikirkko

7.10.2012

Luulin ottaneeni kauniin kuvan tyhjästä kirkosta, jossa kanttori soittaa itsekseen, mutta kamerasta löytyikin tämä:

Ihan aina ei onnistu.

Tuonne, tuonne kaipaan

 

Aamupalapöytä

5.10.2012. Olipa kerran ihan tavallinen perjantaiaamu.

Päivä olikin lopulta kaikkea muuta kuin tavallinen, mutta eipä sitä aamulla arvaa.

Ilta pimenee

Elämäni värikuvina

Havahduin siihen tosiasiaan, että minulla on kameroita käytössäni enemmän kuin koskaan ennen (tavallisen lisäksi kaikissa käsillä olevissa puhelimissa), mutta arkielämä jää silti kuvittamatta. Ongelmahan on pohjimmiltaan se, että näillä vehkeillä ja minun taidoillani ei saa täydellisen kauniita kuvia joten jäävät sitten ottamatta kokonaan kun epätarkkuus, kelvottomat värit ja huono sommittelu ja rajaus ärsyttää. Mutta nyt on aika laskea rimaa ja aloittaa elämäni värikuvina -kampanja. Vähintäänkin kuva päivässä. Ei pitkiä selityksiä. Tästä lähtee.

Think outside the box

Apinahäkki

Verhot osa I

Tein nämä jo joskus syksyllä, mutta kodinhoitohuoneen tason päällä on ollut jatkuvasti tavaraa niin paljon etten ole kehdannut ottaa kuvaa. Nyt siivosin koko huoneen ekaluokkalaisen sairastuspäivän kunniaksi - siispä, Harmonikka Sisters proudly present: kodinhoitohuoneen laskosverhot!

Auki

Kiinni

Puuvillasatiinikangas ja laskosverhosysteemit on ostettu Kalajoen Kankaasta. Aivan törkeen kallista, mutta on se vähän niinkin että kun kerran sopiva kangas löytyy niin se on silloin ostettava. Eipähän tarvi vaihtaa verhoja kovin usein kun ei ole enää rahaa.

Tulossa myös Verhot osa II: peliluola. Mutta se vaatii taas vähän siivoamista! Sitä odotellessa näin ystävänpäivän kunniaksi yksi kuva ihmisen parhaasta ystävästä ja sen ystävästä.