Viides päivä: onneksi leipää saa kaupastakin

Eilen aamulla otin taikinan jääkaapista ja pyöräyttelin kolmeksi pitkulaiseksi leiväksi jotka jätin pöydälle. Ensin näytti että jääkaappi oli tappanut taikinan kokonaan, mitään ei tapahtunut.

Jossain vaiheessa iltapäivää leivissä pystyi hyvällä mielikuvituksella näkemään kohoamisen - tai ainakin leviämisen - merkkejä. Bänditreenien jälkeen puoli kahdeksan aikaan ajattelin laittaa uunin lämpiämään siltä varalta että saankin leivät paistettua. Uuni oli valmis vähän ennen yhtätoista. Mittari näytti noin 250 astetta, pudotin hiilet, tuuppasin leivät arinalle ja unohduin facebookiin ja erinäisiin nettikauppoihin.

Huono idea.

Uunin lämpö olikin noussut vielä ja tunteroisen paistoaikakin taisi olla vähän liikaa. Olotila oli jokseenkin hysteerinen, yhtä lähellä oli nauru ja itku.

Kuten sanottu, onneksi meidän ravitsemus ei ole näistä leivistä kiinni. Otin loput juuret pois jääkaapista, lisäsin vettä ja jauhoja ja jätin lopuksi yöksi huoneenlämpöön. Aamulla purkki kupli taas, joten kaadoin suurimman osan kulhoon, lisäsin jauhoja, vettä ja siirappia ja sekoitin löysän taikinan alun jonka jätin tällä kertaa huoneenlämpöön tekeytymään. Jatkoa seuraa.