Vielä on joulu

Joulun ennakkovalmistelut jäivät kohdallani vähiin, joten jatketaan tunnelmointia mahdollisimman pitkään vielä joulun jälkeen.

Piparilinna

Tämän vuoden seimi tuli aatonaattona kerralla valmiiksi

Lahjaksi saatuja säilykkeitä

Turo-lapaset

Tämän hetken mielenkiintoisimmat langat: Noro, Puro ja Turo. Turo-langan tekoprosessista Tiina kertoo toivottavasti enemmän, mutta kyseessä on siis 100 % lapinkoiranvilla.

Turo-lapaset sai joululahjaksi Turon omistaja Katja. Lapaset neuloin kaksinkertaisesta langasta 5 mm puikoilla. Lopputulos on hyvin tiivis, liukas pinta, jonka harjasin koiranharjalla pörröiseksi. Jostain syystä neule lähtee vetämään kierteelle, mutta tässä se ei onneksi haittaa. Käyttökokemuksia odotellen...

Joulumaisema

Pyhäjoen kirkon pihalla 24.12.2011

Joulu

Mökki täynnä makeaa,

mettä, mahlaa, hunajaa,

suklaatia sulavaista,

marenkia maistuvaista,

siirappia, kanelia,

neilikkaa ja mantelia.

Fariiniset ikkunat,

marsipaanisaranat,

kinuskiset lattiat,

mainiolta maistuvat.

Joulu kun on lopuillaan,

mökki nurin kaadetaan,

namit päältä poimitaan,

katot, seinät ahmitaan.

Ensi vuonna uudestaan,

samanlainen leivotaan.

Sirpa Karjalainen 

                                                                

   

MATTI JA KATTI

Tämä on kertomus köyhästä katista
(katti on, niinkuin tiedämme, kissa)
ja samalla Matista
ja kodista, joka on kaupungissa.

Katti
eleli koditonna
ja ruuatonna.
Se kipuja poti.

Matti
Sen tapasi märkänä ihan
perältä pihan.
Tää oli katin kolea koti.

Joulukin tuli, oli jo ovella.
Sydän suli,
nyt Matin povella
ja syliinsä otti hän kattiparan,
kovasti aran
ja vei sen kotiinsa lämpimään.
Harvoin kissoja hellitään
niinkuin Matti nyt helli tätä.
Pelko ja hätä
katin jätti, kun kodin sai.
Ja tottakai
sitä vaalivat isä ja äitikin
mitä parhaimmin.

- Miten päin on kissansilmässä jyvä?
- Se on pystysuorassa, vastaa Matti.
Ja paljon muutakin opetti katti,
koko perheen joululahja hyvä.
Mutta parhaan joululahjan antoi
tää Mattimme sentään, kun hän kantoi
viluisen kissan pihalta pois.
Sen parempaa lahjaa ei saanut se ois.

Oiva Paloheimo

Maa on niin
sateinen , sumuinen.
Kauniisti kosteat mustat kuuset ja männyt
Lepäävät harmauden sylissä
ja siellä suuret tummat talot
ikkunat himmeinä hohtaen hämärän lävitse.
Kaikki on niin -
Ehkä on jotain tapahtumassa
juuri nyt. Kuninkaiden kohtaaminen,
tai ehkä syntyy jossakin lapsi,
odotettu.
Paikkahan voi olla mikä tahansa,
tavallinen huone, tai eläinsuoja, luola.
Taivaalta putoilevat
sadepisarat, sadekuurot
pehmeästi hyväilevät maata.
Sadepisarat ympäröivät oviaukon,
putoilevat äidin poskelle.
Eläinten lämmin hengitys
kietoo kaiken harmaaseen vaippaan
kun arat askelet
pysähtyvät ovensuuhun:
joku, mistä lie tullut kedolta,
nyt pysähtyy ovensuuhun
katsomaan lasta.

Lassi Nummi

Jouluseimi!

Se ois taas sitä aikaa.

27.11 Liina tai muu alusta
28.11. Talli
29.11. Olkia lattialle
30.11. Lehmä
1.12. Possu
2.12. Puu pihalle
3.12. Aasi
4.12. Seimi
5.12. Tähti
6.12. Suomen lippu
7.12. Aita
9.12. Aidan tolpalle kukko
10.12. Rehusäkkejä
11.12. Vesiastia
12.12. Pensas pihalle
13.12. Caganero
14.12. Nuotio
15.12. Hevoskärryt
16.12. Joulutonttu
17.12. 1. tietäjä
18.12. Kameli
19.12. 2. Tietäjä
20.12. Lampaita
21.12. Maria ja Joosef
22.12. Paimenet
23.12. 3. tietäjä
24.12. Enkelit
25.12. Jeesus

Bertie Bottin joka maun rakeita

"Niiden kanssa kannattaa olla varovainen", Ron neuvoi Harrya. "Niitä ei turhaan sanota joka maun rakeiksi, vaan niitä todella on joka makua - eli kaikkea tavallista niin kuin suklaata, piparminttua ja marmeladia, mutta myös pinaattia, maksaa ja mahalaukkua. George väittää kerran saaneensa mörön makuisen."
Ron otti vihreän rakeen, tarkasti sen huolellisesti ja näykkäisi vähän reunasta.
"Yääääk - mitä minä sanoin? Pavunituja." (J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi s. 116 - 117)

Bertie Bottin joka maun rakeet tulivat mieleen tästä villatakista, jonka tein kummityttö Iinalle 1-vuotislahjaksi. Malli oli jossain alkuvuoden Modassa sini-violettisävyisenä, mutta minä käytin luonnonvärjättyä 7 veljestä, jota sattuneista syistä on kertynyt kerä jos toinenkin. Pavunituja värjäykseen ei ole käytetty, mutta tästä löytyy ainakin raparperin lehtiä ja juurakoita, veriseitikkiä, verihelttaseitikkiä, kanervaa, samettijalkaa, lupiinia, poronjäkälää, paisukarvetta ja jotain tuntematonta sientä.

E. design

Eero halusi lapaset, koska Juhollakin on. Lapasten piti olla vihreät joissa on valkoisia palloja. Olen joskus aiemminkin ryhtynyt tekemään tilauskäsityötä nuorelle miehelle suullisen kuvauksen perusteella, eikä lopputulos ole ollut lainkaan sellainen kuin piti, joten pyysin Eeroa piirtämään, minkälaiset haluaa. Tässä taiteilijan luonnos.

Pallot piirretty kahden euron kolikkoa apuna käyttäen

Seuraava ongelma oli vihreän langan puute, mutta siitä selvittiin kun Eero kaivoi varastoistani pienen kerän lupiinilla värjättyä seitsemää veljestä ja ilmoitti että tämä käy. Sitäkin vain oli kovin vähän, joten pyysin ja sain luvan käyttää valkoista enemmän kuin vain palloissa. Lopputulos on tässä

Miellytti, siitä huolimatta että "mää kyllä tarkotin että ne pallot olis olleet niinku pystyssä, tässä ja tässä ja tässä." Olin tulkinnut ohjetta väärin päin.

Pieniä

Outilla on kirjastosta lainassa ihana kirja, jossa on ohjeita neulottuihin kukkiin ja hyönteisiin. Aivan turhaa, mutta tosi söpöä. Vähän niinkuin neulotut ja ommellut leikkiruoat, paitsi että näillä ei voi edes leikkiä. Tein autonavaimiin penkkien väriin sopivan avaimenperän ja pikkuisimmalle siskolle synttäritervehdykseksi kaksi ruusunnuppua.

Pii poo piponi

Syyslomalla aioin kirjoittaa rästissä olevia koulutöitä ja siivota. Sen sijaan tein pipon.

Lanka on Nivalan tilan luonnonväristä 100 % villalankaa. Malli on alusta vähän kuin Novitan uusimmassa lehdessä ollut tähtipipo mutta lähti sitten menemään ihan eri raiteille.

Tyynykerho

-Katsokaahan, neiti Naranteri ei oikein pidä ihmisistä, useimmat eivät ole hänen mielestään tarpeeksi hienoja. Sen sijaan hän pitää tyynyistä. Hän on omistanut elämänsä kokonaan tyynyille. Tyynyt ovat aina hänen sydämellään. Näillä minuuteilla täällä pitäisi kokoontua Tyynykerhon. Sitä varten olemme tulleetkin, selitti apteekkari Vinskin korvaan kuiskaten. (Aapeli: Koko kaupungin Vinski s. 36)

Minä kyllä pidän useistakin ihmisistä enemmän kuin tyynyistä, mutta tyynyillekin on paikkansa. Tämä yksilö on tehty vanhoista ja uusista verho- ja lakanakankaista. Tilkkublokki on nimeltään Square Dance, ja oli kyllä sen verran viheliäinen tehdä että en tee toiste. Pienempikuvioisista kankaista tehtynä kuvio tulisi paremmin esille.

Puuttuvan tyylitajun voi korvata ruusuilla ja röyhelöillä

Ylläoleva on mainio yleisohje kaikkeen pukeutumiseen ja toimii myös kakuissa.

Kierrätyskamaa

Tein rikkinäisistä farkuista lapsille essuja ja sammareista laukun. (Huomasin vasta latausvaiheessa että laukku maastoutuu kuvassa aika hyvin meidän olohuoneen mattoon.)

The Cat in the Hat

...eiku bag.

Ihme kyllä meidän pikkukillit on vieläkin mitä suurimmassa määrin hengissä.

Nokkoskäyte

Kotipuutarhurin luonnonlannoitteisiin ilmeisesti pätee sellainen sääntö, että mitä pahemmalle haisee niin sitä parempaa se on. Kanankakkahan on suorastaan klassinen esimerkki, eikä puolikypsä kompostikaan järin kukkaiselle tuoksu. Vaan ikään kuin edellämainitut eivät olisi tarpeeksi, päätin vielä kokeilla nokkoskäytettä.

Keräsin siis äitin terijoensalavan alta saavillisen nokkosia juhannuksena ja kaadoin vettä päälle. Viikon päästä lemu oli jo niin järkyttävä, että ajattelin että kyllä tää nyt varmaan on valmista. Ohjeiden mukaan olisi saanut käyttää vielä viikon tai parikin, mutta pelkäsin että lannoituskausi menee ohi. Tämähän on aika äkäistä typpipitoista kamaa, ja loppukesästä annettuna häiritsee talveentumista, perennoille ja pensaille kun on menossa. Lantrasin sellaisessa suhteessa että vajaa lasten hiekkaämpärillinen kastelukannulliseen vettä (suositus oli n. 1:9).

Lisäsin muuten joku aika sitten tuohon blogilistaan hulvattoman tarjoiluehdotus -ruokablogin.

Piñata!

Kevätjuhliin piti saada piñata. Tehtiin kaksi. Lopuksi niistä sai vielä kivoja kypäriä

Kiveys luonnonkivistä

Mulla on tämmönen kivityömaa, jonka lopullisena tavoitteena on pitää sora poissa nurmikolta. Kivet on suoraan Juhanin pellosta, itsepoimintana. Tiina oli kuskina kun karautettiin Valmetilla lauantaina kivenkeruuseen, eikä pellonomistajakaan pistänyt pahakseen. Hain inspiraatiota netistä ja lopulta päädyin tekemään seuraavanlaisesti:

1. Kaivetaan multa pois. Ojalla on leveyttä silmämääräisesti 35 cm, syvyyttä melkein saman verran - siihen asti että hiekka tulee näkyviin. Hätävarjelun liioittelua ehkä, mutta mikäpä siinä kaivellessa.

 

2. Lapataan oja melkein täyteen hiekkaa, poljetaan vähän, ja asetellaan tiskiharjalla mullasta puhtaiksi pestyt kivet hiekkaan. Tässä vaiheessa on hyvä valmistautua esteettisiin elämyksiin - koskaan ei koskaan tiedä, minkä näköistä kiveä multakerroksen alta paljastuu. Omalta osaltani kivien lajintuntemus on huonommassa jamassa kuin kunnon maantiedon opettajalle olisi suotavaa, joten tässä olisi hyvä sauma petrata silläkin saralla.

3. Täytetään välit kuivabetonilla. Huom, tässä kohtaa tulee kustannuksia! Ei onneksi kovin paljon: kuivabetoni maksaa noin viisi euroa säkki ja yksi säkki riittää puolentoista-kahden metrin matkalle.

4. Kastellaan kastelukannulla tai odotetaan että alkaa sataa.

Nurkkaan tulee paikka kivikkokasveille. Istutin jo kiinanalppitähtiä ja loppuihinkin koloihin keksin varmaan jotain sopivaa.

Tässä riittää hommaa vielä muutamaksi päiväksi ja voi käydä niin että siinäpä ne tämän kesän pihatyöt sitten olikin.

Talven yli selvinneet

Kevät saapuu pikkuhiljaa myös tänne meidän pihaan, mereisestä metsäilmastosta (= keväällä kylmä mutta varjoinen) huolimatta. Viime syksynä kukkapenkkiin siirretyt kuunliljat ovat näyttäytyneet ja Outin kylvämä omenaruusu selvisi talvesta varsin mainiosti!

Keto on vielä vähän vaiheessa, mutta odotan, että jotain kukkaa sieltä tänä kesänä tulisi. Tuohon on siis viime keväänä kylvetty Suomen niittysiemenen kuivaa metsäniittyä.

blogilista

Lisäsin kaksi ihanaa blogia tuohon sivuun. Tai toisen lisäsin jo joku päivä sitten.

Luomuverkkarit

Sain viimein napattua kuvan Antista uusissa housuissaan. Malli esittää kuvassa itseään. Toisessa kuvassa näkyy (jos näkyy) takataskun yksityiskohta, koneompelin siihen aika vapaalla kädellä tähden kuvan.

Kangas on Maaemon kangasaitan luomucollegea. Maaemolla on jo tovin ollut meneillään tyhjennysmyynti eli ilmeisesti toiminta on loppumassa sitten kun kankaat loppuu? Se on harmillista, sillä käyttämäni Maaemon kankaat ovat kyllä tähän mennessä olleet laadultaan huippuluokkaa. Tämäkin housujen college on niin paksua ja ryhdikästä että ei muuten eurokankaasta löydy vastaavaa. Luomu näkyy tietysti hinnassa, mutta niinhän se aina on.

Erittäin käyttökelpoinen peruspöksyjen kaava on Juju-kirjasta.

Juju-kimono

Minähän olen oikeastaan paastolla internetin viihdekäytöstä, mutta blogin päivittäminen laskettakoon tiedonvälitykseksi eikä viihteeksi.

Olen parina päivänä ommellut pitkästä aikaa. Antille on tullut valmiiksi yhdet housut ja kuminauhoja vaille toiset, niistä lisää myöhemmin. Tänään mietiskelin mitä tekisin lopuista velourinpalasista ja ajattelin kokeilla Juju-kirjan kimonoa. Olin kuullut nurinaa epäselvästä ohjeesta, ja liityn nurisijoihin: ohjeesta ei kyllä ottanut mitään tolkkua, mutta itse soveltamalla ja säveltämällä valmista tuli. Käyttäjäähän meillä ei tämmöiselle ole, joten taidan pistää postimiehen vietäväksi eräälle pienelle neitokaiselle, joka on jokin aika sitten viettänyt toisia synttäreitään.

Kimonon kankaat siis Myllymuksuilta sata vuotta sitten tilattua puuvillavelouria ja keittiön verhoista ylijäänyttä puuvillasatiinia. Yllättävän hyvin onnistui kudotun kankaan ompelu neulokseen! Ohje Mari Savion ja Kati Rapia kirjasta Juju - erilainen lastenvaatekirja.Tuo Juju-kirja on ihan hauska ja retrovaatteiden ja -kankaiden ystäville varsinkin silmää hivelevä esteettinen elämys, mutta poikalasten vaatettamiseen ideat ovat siinä aika vähissä.

Kirjat pinossa

Liityin vuoden alussa (tai edellisen lopussa) Library Thingiin. Se on palvelu, johon voi listata omiaan ja lukemiaan kirjoja ja vertailla niitä muiden kirjastoihin. On siinä paljon muitakin ominaisuuksia, mutta mulla on vielä vähän alkutekijöissään koko juttu. Ilmaiseksi saa liittyä ja tallettaa tietyn määrän (100? 200?) kirjoja, parinkympin maksua vastaan saa listata niin paljon kirjoja kuin huvittaa. En vielä maksanut jäsenyyttä, kun ajattelin näin ensi alkuun käyttää sitä lukupäiväkirjana ja listailla kirjat vaan sitä mukaa kun luen. Sadankin kirjan lukeminen tällä tahdilla kestää muutaman vuoden.

No kuitenkin. Siellä näkyi olevan käynnissä "kansikuvakisa". Library Thing toimii monella eri kielellä, mutta kaikissa kieliversioissa näkyy etusivulla pino englanninkielisiä kirjoja. Nyt eri kielisiä käyttäjiä on haastettu kuvaamaan pino (n. 10 kpl) omankielisiä kirjoja, joita sitten voidaan käyttää eri kieliversioiden omilla sivuilla. En ajatellut osallistua, mutta omaksi huvikseni mietin, mitkä meidän hyllyssä olevista olisivat ne, jotka valitsisin jos pitäisi tiivistä suomenkielinen kirjallisuus kymmeneen opukseen.

Kiimaisen kilometrit on lyhviä

Olen lukenut viimeaikoina pölijää romanttista höttöhömppää monen kirjan verran. Kiintiö tuli viimein täyteen ja kaipasin jotain parempaa. Täällä pohjantähden alla on tullut luettua monta kertaa, lisäksi se tuli vuosi sitten radiokuunnelmana ja nyt vielä elokuvana, että jotain muuta sen piti tällä kertaa olla. Kirjastoon asti en vielä lähtenyt, vaikka aika parantaakin haavat. En enään edes muista oliko se Rami vai Arto joka viime kirjastoreissulla kiipesi kirjahyllyn päälle. Niinpä käännyin oman kirjahyllyn puoleen ja päätin kahlata toiseen kertaan Iijoki sarjan läpi. Oikeasti mun pitäisi nyt mennä sinne kirjastoon, koska 4 ensimmäistä osaa puuttuu enkä lukenu niitä viimeksikään.

Viimeksikin pidin kyllä näistä kirjoista. Varsinkin loppua kohti ne paranivat, kun Päätalon kirjoitustapa tuli tutuksi, eikä kummalliset murresanat olleet ihan outoja. Mutta nyt kirja tuntui mahtavalta heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. En minä vielä montaa sivua ole lukenutkaan, mutta kyllä tämä suomen kieli on ihanaa. Ja murteet rikkaus. Kirja aivan vilisee hyviä sanontoja. Suosittelen kaikille. Jos Iijoki hirvittää, niin voi aloittaa Koillismaa sarjasta. on sekin aivan huippu, eikä siinä ole kuin 5 osaa.

Jotta lauantai olisi täydellinen, niin ajattelin lukemisen lisäksi vähän soitella haitaria ja syödä paljon karkkia.

Kotimainen inkapipo

Olen jo jonkun aikaa haaveillut sellaisesta korvaläpällisestä kirjoneulepiposta, jotka olivat muotia joskus 90-luvulla. En vaan ole ehtinyt lähteä metsästämään lankaa, joka täyttäisi seuraavat kriteerit:

1. 100 % eläimen karvaa
2. Ei kutita
3. Värjäämätön mutta värillinen
4. Tuotantotapa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä
5. Hinta taloudellisesti kestävä

Sitten hoksasin että minullahan on kaikki kriteerit täyttävää lankaa: luonnonväristä hahtuvaa vaikka kuinka monta kiekonloppua. En nyt ole ihan varma, ovatko nämä Pirtin kehräämöltä vai Nivalan tilalta, mutta globaalissa mittakaavassa aika lähituotantoa joka tapauksessa. En osannut ajatella hahtuvaa pipolankana, koska sillä on taipumus lörpsähtää tai huopua heti ensimmäisessä pesussa. Tämänmallinen pipo kuitenkin pysyy päässä kiristämättäkin, joten hahtuvahan käy siihen ihan mainiosti.

Niinpä sitten aloin neuloa. Aloitukseen katsoin mallia Jämä-Ullan Nepal-myssystä ja loput sovelsin matkan varrella. Heti kun muutama ensimmäinen kerros oli valmiina, Antti ilmoitti että hänhän tarvitseekin juuri tuollaista pipoa. Että ei pärjää pelkällä karvalakilla ja lohikäärmelakilla ja pääkallopipolla ja liekkipipolla. Tarkemmin ajateltuna asia on kyllä juuri niin. Tämä täyttää sen aukon joka jää karvalakin ja ohuen pipon väliin. Niinpä siitä tulikin Antin pipo. Jonka sitten kyllä Eero omi itselleen. Ja kyllä se minullekin mahtuu