1. 100 % eläimen karvaa
2. Ei kutita
3. Värjäämätön mutta värillinen
4. Tuotantotapa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä
5. Hinta taloudellisesti kestävä
Sitten hoksasin että minullahan on kaikki kriteerit täyttävää lankaa: luonnonväristä hahtuvaa vaikka kuinka monta kiekonloppua. En nyt ole ihan varma, ovatko nämä Pirtin kehräämöltä vai Nivalan tilalta, mutta globaalissa mittakaavassa aika lähituotantoa joka tapauksessa. En osannut ajatella hahtuvaa pipolankana, koska sillä on taipumus lörpsähtää tai huopua heti ensimmäisessä pesussa. Tämänmallinen pipo kuitenkin pysyy päässä kiristämättäkin, joten hahtuvahan käy siihen ihan mainiosti.
Niinpä sitten aloin neuloa. Aloitukseen katsoin mallia Jämä-Ullan Nepal-myssystä ja loput sovelsin matkan varrella. Heti kun muutama ensimmäinen kerros oli valmiina, Antti ilmoitti että hänhän tarvitseekin juuri tuollaista pipoa. Että ei pärjää pelkällä karvalakilla ja lohikäärmelakilla ja pääkallopipolla ja liekkipipolla. Tarkemmin ajateltuna asia on kyllä juuri niin. Tämä täyttää sen aukon joka jää karvalakin ja ohuen pipon väliin. Niinpä siitä tulikin Antin pipo. Jonka sitten kyllä Eero omi itselleen. Ja kyllä se minullekin mahtuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti