lauantai 15. tammikuuta 2011

Kiimaisen kilometrit on lyhviä

Olen lukenut viimeaikoina pölijää romanttista höttöhömppää monen kirjan verran. Kiintiö tuli viimein täyteen ja kaipasin jotain parempaa. Täällä pohjantähden alla on tullut luettua monta kertaa, lisäksi se tuli vuosi sitten radiokuunnelmana ja nyt vielä elokuvana, että jotain muuta sen piti tällä kertaa olla. Kirjastoon asti en vielä lähtenyt, vaikka aika parantaakin haavat. En enään edes muista oliko se Rami vai Arto joka viime kirjastoreissulla kiipesi kirjahyllyn päälle. Niinpä käännyin oman kirjahyllyn puoleen ja päätin kahlata toiseen kertaan Iijoki sarjan läpi. Oikeasti mun pitäisi nyt mennä sinne kirjastoon, koska 4 ensimmäistä osaa puuttuu enkä lukenu niitä viimeksikään.

Viimeksikin pidin kyllä näistä kirjoista. Varsinkin loppua kohti ne paranivat, kun Päätalon kirjoitustapa tuli tutuksi, eikä kummalliset murresanat olleet ihan outoja. Mutta nyt kirja tuntui mahtavalta heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. En minä vielä montaa sivua ole lukenutkaan, mutta kyllä tämä suomen kieli on ihanaa. Ja murteet rikkaus. Kirja aivan vilisee hyviä sanontoja. Suosittelen kaikille. Jos Iijoki hirvittää, niin voi aloittaa Koillismaa sarjasta. on sekin aivan huippu, eikä siinä ole kuin 5 osaa.

Jotta lauantai olisi täydellinen, niin ajattelin lukemisen lisäksi vähän soitella haitaria ja syödä paljon karkkia.

Ei kommentteja: