Nokkoskäyte

Kotipuutarhurin luonnonlannoitteisiin ilmeisesti pätee sellainen sääntö, että mitä pahemmalle haisee niin sitä parempaa se on. Kanankakkahan on suorastaan klassinen esimerkki, eikä puolikypsä kompostikaan järin kukkaiselle tuoksu. Vaan ikään kuin edellämainitut eivät olisi tarpeeksi, päätin vielä kokeilla nokkoskäytettä.

Keräsin siis äitin terijoensalavan alta saavillisen nokkosia juhannuksena ja kaadoin vettä päälle. Viikon päästä lemu oli jo niin järkyttävä, että ajattelin että kyllä tää nyt varmaan on valmista. Ohjeiden mukaan olisi saanut käyttää vielä viikon tai parikin, mutta pelkäsin että lannoituskausi menee ohi. Tämähän on aika äkäistä typpipitoista kamaa, ja loppukesästä annettuna häiritsee talveentumista, perennoille ja pensaille kun on menossa. Lantrasin sellaisessa suhteessa että vajaa lasten hiekkaämpärillinen kastelukannulliseen vettä (suositus oli n. 1:9).

Lisäsin muuten joku aika sitten tuohon blogilistaan hulvattoman tarjoiluehdotus -ruokablogin.