Muistoja 1980-luvulta: olen kirjoittanut johonkin Ystäväni-kirjaan "Minua kiinnostaa..." kohtaan
Amarylliksen kasvu. Siinäpä vasta kukka pikkutytön mieleen! Kasvaa nopeasti ja näyttää mahtavalta. Kenties se oli juuri se amaryllis joka teki minusta botanistin.
Viime joulun alla sain äitiltä lahjaksi oman sipulin, joka heräsi henkiin ja kukkikin. Sitten koko hela hoito putosi ja kukkavana katkesi ja itku meinasi tulla. Onneksi nämä ovat sitkeää laatua; pitelin jäljelle jääneitä lehtiä hengissä koko kevään ja kesäksi pistin ruukun portaille. Ensimmäisten pakkasten jälkeen nostin kasvin sisälle ja muutaman päivän päästä huomasin ilokseni että kukkaa pukkaa. Tekee myös poikasia, täytynee ensi syksynä koittaa jos ne saisi vieroitettua.
Kas - samaan sävyyn löytyi sopivat verhotkin! No, tarkalleen ottaen Marimekon Amiraali-verhot on ostettu huuto.netistä jo useampi kuukausi sitten mutta nyt ne saatiin ikkunaan asti.
Lopuksi sen verran sitä botanismia, että tämänkaltainen jouluamaryllis ei ole oikeasti Amaryllis vaan Hippeastrum. Sukulaisia ovat kyllä, Amaryllidaceae- eli narsissikasvien heimoon kuuluvat molemmat. Amaryllis belladonnaa ihmiset ovat nettikeskustelujen mukaa kantaneet taskuissaan Madeiralta, mutta kukkimisen kanssa on vähän niin ja näin. Voisin kuvitella että Madeiran olosuhteisiin sopeutuneet yksilöt tykkää vähän huonoa täkäläisestä talvivalaistuksesta ja kuivasta huoneilmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti