Kurpitsalyhdyt

Tämmöisiä muuten tuli kurpitsoistamme kaiverrettuna

Pöllön tein itse Eeron kanssa, keskimmäinen on Laurin kaivertama naama (kurpitsa Antin) ja oikeanpuoleinen on Jannen luomus.

Kantoliinailukeeppi

Tilasin loppukesästä kestovaippakaupan alesta mamalila/mamaponcho-kantoliinailutakin, ihanan villakankaisen viininpunaisen. Semmonen vika siinä vain on, että vauvan pääntiessä ei ole minkäänlaista kaulusta, joten tarvitaan hyvä kauluri ettei tuule suoraan niskaan. Silloin kun isommat pojat oli pieniä, minulla oli itsetuunatun kantotakkini kanssa tsi-tuplakauluri, samantyyppinen kuin esimerkiksi tämä Myllymuksujen myymä, mutta uuden takkini kanssa on käytännöllisempää, että molemmilla on omat.

Kudoin tämän keepin Hjertegarnin Incawoolista, joka on ihanan paksua ja pehmeää, löysäkierteistä 100 % villalankaa. (Voisi toimia vaippapöksyissäkin?) Aloitin alhaalta, loin silmämääräisesti sopivan määrän silmukoita ja aloin neuloa siksak-kuviota, jota kaventelin sopivin väliajoin. Koska vauvalla ei ole juurikaan kaulaa, mutta sen sijaan monta leukaa, neuloin pääntien lyhennetyillä kierroksilla siten, että se jäi edestä matalaksi ja niskaan tuli korkeutta enemmän.

Kierroksen vaihtumiskohta jäi vahingossa eteen. En viitsinyt alkaa sitä korjaamaan ja hyvä niin - hoksasin jossain vaiheessa että tässä tapauksessa etupuoli onkin se joka jää piiloon. Värit on poimittu Kettusen tyttöjen vanhasta villahaalarista. Lankaa jäi yli niin että taidan tehdä vielä pipon.

Kurpitsajuhla

Kurpitsat kaiverrettiin eilen, ja sisukset ovat nyt tässä:

Siinä on kurpitsapiirakka, ohje Arla-keittiöstä (Maitotuotteet Valion, toim. huom.). Isoin purkki vasemmalla on hillottua kurpitsaa, johon katsoin mallia täältä. Hillosin ne kimpaleet, joista sain leikattua kuutioita.

Ohuet siipaleet ja muun mössön keitin hilloksi. Keitin kurpitsaa (n. 2,5 kg) ensin mahdollisimman vähän veden kanssa pehmeäksi, soseutin ja kippasin pussillisen hillosokeria sekaan. Sitten vasta maistoin ja totesin että vähempikin sokeri olisi riittänyt, tuli tosi makeaa. Lisäsin mausteeksi kanelia ja inkivääriä, heitin kattilaan vielä pussinlopullisen pakastimesta löytyneitä puolukoita ja keitin vielä kymmenisen minuuttia. Puolukoita olisi saanut olla enemmänkin, luultavasti liika makeus olisi taittunut niillä. Vaan ei siitä nytkään ihan pahaa tullut.

Yövaippoja

Harso on vallan erinomainen vaippa: taipuisa, kiristämätön ja nopeasti kuivuva. Päivällä kotioloissa villahousujen kera ihan ykkönen 3 kk ikäisellä vauvalla. Yöksi ja reissuoloihin, kun vaippaa ei vaihdeta yhtä tiuhaan, kuivapintaisempi vaippa on kuitenkin mielestäni parempi. Ryppy on kasvanut sellaista vauhtia että vanhat yövaipat ovat jääneet pieneksi, joten tein muutaman täyttövaipan uuden kaapin perälle säilötyistä kankaista. Kaavana käytin ikivanhaa Igu*Lee -sisävaippaa, josta kuminauhat ovat plörähtäneet.

Vihreä-keltaiset ovat Maaemon kangasaitasta aikanaan tilattua paksua luomucollegea. (Koko kauppaa ei taida enää olla olemassa.) Ompelin vihreän kankaan lisäimuksi keltaisen ulkopuolelle. Oranssiraitaisen joustofroteen sain kaverilta, myös siitä tehdyssä vaipassa on lisäkerroksena vihreää collegea, mutta piilossa sisäpuolella. Kaikissa vaipoissa sisäpinta on luonnonvalkoista fleeceä, joka tuntuu ihoa vasten kuivalta. Täyttöaukko on edessä.

Paksun yövaipan päälle tarvitaan villahousut, joissa on vähän lahkeita ja kainaloihin asti ylettyvä vyötärö. Nämä on tehty ihan viimeisistä lofteista. Katsoin mallia saamistani neulotuista pöksyistä, joissa on haarakiila, mutta muutin mallia vähän. Mallipöksyt ovat samanlaiset edestä ja takaa, näihin neuloin takapuolen leveämmäksi, eli aloitin kiilalisäykset muutamaa kerrosta aikaisemmin. Ylimääräiset silmukat kavensin pois lahkeissa. Tuli aika hyvät, taidan tehdä vielä parit matalavyötäröisemmät päiväkäyttöön kunhan saan lankaa. Kalajoella on markkinat viikonloppuna, jospa sieltä löytyisi vaikka Nivalan tilan hahtuvaa.

Kurpitsat

Lapset olivat keväällä koulussa kylväneet kurpitsantaimia, ja toivat ne kotiin toukokuussa. Kasvatettiin lavassa, jossa oli pohjimmaisena n. 30 cm kerros lehmänlantaa ja olkea ja sen päällä kymmenen säkkiä Biolanin mustaa multaa. Tässä lopputulos: suurimmalla painoa vähän yli 10 kg, keskikokoisella reilut 8 kg ja pienintä ei saatu punnittua kun henkilövaaka ei antanut tulosta, mutta 5 kg keittiövaaka ei riittänyt.

Näistä ei tullutkaan amerikkalaisen halloween-kurpitsan värisiä oransseja, vaan tällaisia hailukoita. En tiedä, ovatko vielä raakoja vai onko tämä lajike vaan tämmöinen.

Tissikukat

Imettävällä äidillä on paljon vihollisia, yksi pahimmista on rintatulehdus. Tätä vihollista vastaan paras suojakilpi on villa. Kaverilta saaduista Loft-kerien lopuista neuloin tiskikukan idealla rinnanlämmittimet. Jos näiden gerberoiden kaivaminen liiveistä julkisella paikalla aiheuttaa hämmennystä, voi aina huudahtaa iloisesti: "Voi, täälläkö ne minun patalappuni olivatkin!"

Tiskikukan originaali ohje on Tintin luomukset -blogissa. Nämä tein 15 silmukalla ja 8 kierrosta per terälehti.

Höpsöt pöksyt

Loftista syntyi vaippavillikset, ensimmäiset tälle vauvalle neulotut. Väriyhdistelmä valittiin saatavilla olevien lankojen mukaan, aika rouhee etten sanoisi. Malli on vanhalta muistilta neulottu muunnos ruskovillan kolmosmallista.